Muuttuvat kulutustrendit

 Elämys ja elämyksellisyys ovat nousseet pinnalle viime vuosina useissa eri yhteyksissä. Myös liiketaloustieteissä ja erityisesti markkinoinnin alueella on elämyksistä ja elämyksellisyydestä alettu puhumaan aivan uudella tavalla. Elämysten merkitys asiakkaalle korostuu nykyisin laajalti markkinoinnin ja palvelujen tarjonnan yhteydessä. Muun muassa tavarataloja ja kaupungin laidoilla sijaitsevia kauppakeskuksia luonnehditaan elämyksellisiksi ostoparatiiseiksi, ja jopa maailman parhaaksi liikeideaksi, koska saman katon alta asiakas saa ja kokee kaiken mahdollisen mitä kuvitella saattaa (1). Elämyksellisten elementtien osuus kasvaa ensisijaiseksi tekijäksi taloudessa, jossa tuote- ja palveluelementit ovat itsestäänselvyyksiä ja siten riittämättömiä lisäarvon tuojia (2). Myös yritysmarkkinoita kiinnostavat elämyspalvelut yhä enenevässä määrin. Varsinaisesti elämyspalvelujen tarjonta on alkanut Suomessa 1990-luvun alusta, ja kehittynyt siitä lähtien huomattavasti (3).

Kuluttajan rooli

 Yksilötasolla kulutuksen uusia trendejä kuvaa ennen kaikkea juuri yksilön itsensä korostuminen. Entisen massatuoteajattelun aika on auttamattomasti ohi kuluttajien vaatimuksien ollessa yhä yksilöidympiä. Eurooppalaisessa everyday-life – tutkimuksessa tärkeimmäksi yhteiseksi trendiksi näytti nousevan kuluttaja-hedonismi, jonka lisäksi individualismi, nostalgia ja ympäristö olivat merkittäviä trendejä. Kulutus voidaan nähdä aiemmasta rationaalisen informaatiota käsittelevän kuluttajan asemesta poiketen enemmänkin jatkuvien fantasioiden, tuntemusten ja nautintojen virraksi (4). Uusia kulutustrendejä kuvaavat hyvin postmodernin kulutuksen ominaispiirteet, missä korostuvat aikaisempien trendien ja tapojen rajojen häipyminen sekä ominaisuuksien yhdistyminen ja sulautuminen. Kulutusta voidaan kuvailla kolmella teorialla: elämäntapa-, moniroolisuus- ja hierarkiateoriat. Elämäntapateoria korostaa kulutuksen vahvaa merkitystä osana elämäntapaa, mihin liittyy selkeitä hedonistisia piirteitä. Moniroolisuutta korostavat teoriat perustuvat ajatukselle rajojen olemattomuudesta ihmisen eri sosiaalisten roolien välillä. Kuluttajalla voi olla samanaikaisesti monia sosiaalisia rooleja ja maailmoja, joissa kulutus näyttäytyy eri tavoin. Esimerkiksi muuten korostetaan ekologisia tuotteita, mutta ajellaan kuitenkin kahdella autolla. Hierarkiateorian lähtökohtana on tarkastella kulutuksen avulla saavutettavaa erilaisuutta muista. Tietyntyyppinen kuluttajakäyttäytyminen mahdollistaa kuluttajan identifioitumisen johonkin tiettyyn ryhmään (5).                                                                                                                                                            

Kuluttajan tarpeet

 Mielenkiintoinen tarkastelunäkökulma selittämään kulutuksen muutoksia on Maslowin tarvehierarkia. Taustalla on ajatus jatkuvasti kehittyvästä ja uusia elämisen sekä kokemisen tasoja havittelevasta ihmisestä, jolla on erilaisia arvojärjestyksiä ja tarpeiden tasoja. Hierarkian tasoihin kuuluvat fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet, sosiaaliset ja arvostuksen tarpeet sekä itsensä toteuttamisen ja esteettisyyden tarpeet. Ihmisen ajatukset täyttää kulloinkin vallitseva tarvetila, ja kun tarve on tyydytetty, sen merkitys katoaa, jolloin uudet, ylemmät tarpeet astuvat esiin ja määräävät ihmisen käyttäytymistä (6). Mitchell muodosti tarvehierarkiamalleista johdetun ihmisen tarpeita ja elämäntapoja yhdistävän elämäntapa-arvohierarkiamallin (VALS = values and lifestyles), jonka elämäntapatyypit jakaantuvat kolmeen perusluokkaan. Alimpana luokkana ovat perustarpeisiin perustuvat elämäntapaluokat, joiden päähuomio kiinnittyy ruoan ja perusturvallisuuden saavuttamiseen. Kun tämä alin tarve on tyydytetty, ihmisten huomio keskittyy seuraavaksi ulkoisiin ja/tai sisäisiin arvoihin. Ulkoisen arvostuksen luokkaan kuuluvat ihmiset tavoittelevat arvostuksesta ja statusta, eli materiaalista hyvää. Sisäisen arvostuksen luokkaan kuuluvat ihmiset ovat puolestaan motivoituneita mieltään stimuloivien elämysten kokemiseen, kun taas heidän mielenkiintonsa ei ole ulkoisesti todistaa tai näyttää olemassaoloaan ja statustaan. Valtaosa länsimaisista kuluttajista kuuluu ulkoisen tai sisäisen arvostuksen luokkaan, kun taas perustarpeista huolehtivat ihmiset ovat useimmiten alempiin ja huonommin koulutettuihin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia (7). Maslowin mukaan itsensä toteuttaminen yhdessä estetisoinnin kanssa on korkein tarve, joka voi esiintyä vasta fyysisten, turvallisuuden, rakkauden ja arvostuksen saamisen tarpeiden ollessa tyydytettyjä. Itsensä toteuttaminen saa myös aikaan tyydyttävämpiä ja haluttavampia tuntemuksia kuin alempien tarpeiden tyydyttäminen, mikä johtaa itsensä toteuttamisen suurempaan arvostamiseen, jopa niin, että ihminen on valmis uhraamaan enemmän vaivaa alempien tasojen kustannuksella. Ihminen voi olla valmis elämään askeettisemmin, vaarantamaan turvallisuuden tunteen ja jopa luopumaan rahan ja arvostuksen tuomasta mielihyvästä itsensä toteuttamisen eduksi (6). 

Kuluttajan muuttuvat arvot

 Muuttuvia kuluttajan arvoja voidaan selittää vallitsevilla ideologioilla: Estetismi on esteettiseen suhtautumiseen ja nautiskeluun pohjautuva elämänkatsomus. Kauneuden kaipuu, sen etsiminen mitä erilaisimmista yhteyksistä lienee synnynnäinen ominaisuus kaikissa ihmisissä. Hedonismi taas on elämänkatsomus, joka korostaa nautinnon olevan kaikkein korkein hyvyys ja tavoite. Hedonistinen kulutus on tuotteiden ja palvelujen kulutusta, joka perustuu ensisijaisesti haluun kokea suurinta mahdollista mielihyvää (8).

Moderni hedonismi puhuttaessa tarkoitetaan hyvin vahvasti esteettisiin ja visuaalisiin kuviin se- kä unelmoituun kulutukseen. Tällöin mielihyvän tavoittelu voidaan ajatella kokonaisuutena, ihmisen kaikkien kokemusten tuomana ja hänen itsensä hallitsemana nautinto- ja elämysympäristönä. Tämän tyyppisen kulutuksen voidaan todeta lisääntyneen viime vuosina, mikä näkyy muun muassa shoppailun kaltaisen elämyksellisen ja nautintohakuisen kulutuksen kasvu (9).

Kuluttajakäyttäytymistä on tarkasteltu perinteisesti kahdesta näkökulmasta käsin. Varhaisempi näkemys tarkastelee kuluttajaa rationaalisena ajattelijana, joka arvostaa ennen kaikkea hyötyä. Uudempi näkökulma katsoo kuluttajan olevan tuntija, joka hedonistisesti arvostaa ensisijaisesti kulutuskokemusten tuomia sensaatioita, tuntemuksia, mielikuvia ja emootioita. Käytännössä jokainen käyttäytymistilanne sisältää vaihtelevassa määrin sekä rationaalisen hyödyn että hedonistisen tunnepohjaisuuden piirteitä (10).

Vapaa-ajan ja turismin voidaan katsoa olevan selkeimmin ymmärrettäviä elämyksen ja elämyspalvelujen kokemiskenttiä. Ihmiset haluavat enenevässä määrin työn lisäksi vapaa-ajaltaan sisältörikkautta ja järjestelmällisyyttä. Trendi suuntautuu tarkemmin yksilöityihin ja suunnitelmallisempiin vapaa-ajanviettotapoihin, eli itsensä toteuttamisen tarpeen tyydyttämiseen. Pidennetyt viikonloput suurkaupungeissa tai jonkin teeman, esimerkiksi luonnon, historian tai harrastemuodon ympärille rakennetut mielikuvitukselliset ja elämykselliset aktiivilomat kiinnostavat kuluttajia enemmän ja enemmän. Työstä sekä arjesta rentoutumisen lisäksi oman elämäntyylin korostaminen ja itsensä toteuttamisen motiivit korostuvat tulevaisuuden vapaa-ajan viettomuodoissa, matkoissa ja palveluissa. Vapaa-ajalla pyritään hakemaan henkilökohtaisesti palkitsevia mielihyvän kokemuksia ja tuntemuksia, joita tuovat oman itsensä hallitseminen ja päättäminen omista tekemisistään, omien kykyjen hallinta ja rajojen löytäminen, haasteet, uuden oppiminen ja rentoutuminen. Toisaalta vapaa-ajalta haetaan myös yhteisiä kokemuksia ja sosiaalista kanssakäymistä toisten kanssa. Syvällisemmin ajateltuna vapaa-ajan toiminnot toimivat elämäntavan esittämisen ja itsensä sijoittamisen välineenä, symbolisena vallan ja itsensä hallinnan ilmaisukeinona. Vapaa-ajan matkoilta haetaan vastapainoa arkielämälle, tavoitteena ihmisen kuviteltu ideaalitila kokonaistyytyväisyydelle (7 &11).

Elämyksen luonne ja sen kokeminen

Sanakirjan mukaan elämys on voimakkaasti vaikuttava positiivinen tai negatiivinen kokemus, tapahtuma tai vastaava. Elämys on myös paitsi yksilön persoonallisesti havaitsema tai kokema tietty hetki, prosessi tai tilanne, niin myös tieto tai tietämys siitä, minkä yksilö on saavuttanut tai havainnut. Markkinoinnin yhteydessä elämyksistä on puhuttu jo pitkään. Erityisesti vapaa-ajan ja matkailun aloilla elämyksiin on alettu kiinnittämään erityistä huomiota. Matkailukohteiden markkinoinnissa kriittiseksi tekijäksi on havaittu juuri oikean kaltaisten elämysten sekä asiakkaiden haluamien hyötyjen ja etuuksien tarjoaminen (12).

Käsitteenä elämys on monimuotoinen ja tulkittavissa sen laajuutta, voimakkuutta ja ominaispiirteitä painottamalla käsittämään useita eri näkökulmia Lisäksi se on sanana yleisessä käytössä kovasti menettänyt merkitystään, kun elämyksistä puhutaan kaikkialla. Oleellisimpia painotuspisteitä määrittelylle ovat elämyksen kokemisen yksilöllisyys, positiivisuus ja aitous sekä elämyksen voimakkuus. Määritelmissä ja kokemisessa korostuu yksilöllisyys. Elämykset elävät ainoastaan yksilön mielessä hänen paneuduttuaan asiaan tunneperäisellä, fyysisellä, älyllisellä ja jopa hengellisellä tasolla (2). Toisaalta elämyskokemuksen ymmärtäminen jakamalla omat kokemukset toisten kanssa (ja saamalla näin elämykselle lisää sisältöä) voi olla elämyskokemuksen muodostumisen kannalta tärkein tekijä (13). Terveelle ihmismielelle peruslähtökohtana on saavuttaa ja kokea positiivisia elämyksiä. Kuitenkin jopa jännitykseen, riskiin ja pelkoon kohdistuvat elämykset ovat itsessään nekin positiivisia kokemuksia, joissa tietoisesti haetaan pelottavia tai riskipitoisia tilanteita, elämyksiä (10) Yksilön oma kokemusmaailma ja mieltymykset vaikuttavat elämyksen kokemiseen. Toisin sanoen samankaltaiset tilanteet voivat eri ihmisten silmin näyttää aivan erilaisilta. Toisaalta samankaltaisen tilanteen toistuminen voi laimentaa, tai toisinaan lisätä tuntemuksia siten, että yksilö kokee tilanteen joko tavanomaiseksi elämän hetkeksi tai vaikuttavaksi ja mieleenpainuvaksi elämykseksi (14). 

Elämyksen ominaisuuksia

 Elämyksen ominaisuuksia voidaan ryhmitellä elämyksen kokijan osallistumisasteella. Passiivisesti elämystapahtumaan osallistuva henkilö ei vaikuta elämyksen tai tapahtuman syntyyn, vaan on enemmän seuraajan tai kuuntelijan roolissa. Aktiivisen osallistumisen tilanteessa henkilö itse on olennainen osa elämystapahtumaa, ja omalla aktiivisella osallistumisellaan vaikuttaa sekä tapahtumaan että myös elämyksen toteutumiseen. Tarkasteltaessa elämysominaisuuksia painottaen tapahtumallista tasoa, mikä on perustellumpaa palvelujen luonteesta johtuen, voidaan ominaisuudet jakaa neljään eri pääryhmään: viihteelliseen, opetukselliseen, esteettiseen ja todellisuuspakoiseen elämystyyppiin. Viihteelliset ominaisuudet tarkoittavat osallistujan viihdyttämistä esimerkiksi tapahtuman seuraamisen, kuuntelemisen tai lukemisen muodossa, mitä voidaan pitää elämyksen perinteisimpänä määritelmänä. Oppimiselämyksissä osallistuja aktiivisena oppijana saavuttaa uusia tietoisuuden tai osaamisen tasoja syventymällä ajatuksillaan, sekä imemällä mieleensä uusia oppeja ja taitoja. Esteettiset elämyskokemukset tarkoittavat lähinnä sitä, että osallistuja ei itse osallistu elämyksen toteuttamiseen, vaan hänen elämyskokemuksensa syntyy seuraamalla intensiivisesti sivustakatsojana. Epätodellisuuden tavoitteluun pyrkivät elämyskokemukset liittävät osallistujan aktiivisesti syvälle itse elämystapahtumaan.

Elämysominaisuus muodostuu paljolti osallistujansa aistien ärsykkeinä ja aistimusten manipulointina. Interaktiivisuus kuuluu usein olennaisesti  tähän elämysominaisuuden muodostumiseen. Esimerkkinä toimii hyvin aktiiviset elämyshuvipuistot sekä seikkailuvaellukset ja –lomat (2). Näiden palvelujen kannalta on olennaista ymmärtää, että kaikki aistit voi- vat synnyttää elämyksen. Elämys on määritelmän mukaan voimakas tunne, joka syntyy aistien vastaanottaman viestin subjektiivisesta tulkinnasta. Ihmisen kaikkien viiden aistin merkitys elämysten kokemisessa ja elämyskokonaisuuden ominaisuuksien arvioinnissa korostuu (15). Toisaalta tilanteiden ja toimintojen yhteisöllisyys tuo oman lisänsä elämysten syntymiselle. Ihmisten sosiaalisuus ja kommunikointi yhdessä synnyttää sosiaalisten, yhdessä jaettavien ja koettavien elämysten syntymisen mahdollisuuden. Vaikka itse huippukokemus onkin yksilön sisäinen kokemus, sen rakentaminen ja siihen valmistautuminen sekä osin kokeminenkin tapahtuu usein yhdessä ryhmän kanssa (16).

Elämystalous

 Elämys ja elämyksellisyys ovat nousseet uudeksi puheenaiheeksi talouden piirissä. Elämyksellisiä palvelutapahtumia tuottavia yrityksiä on syntynyt Suomessakin kiihtyvällä tahdilla. Kilpailluilla markkinoilla perusedellytys menestykselle on tuotteiden ja palvelujen erottuminen kilpailijoista. Tuotteiden tulee tarjota ostajilleen persoonallisia ja ainutlaatuisia ominaisuuksia, siis elämyksiä. Kun palvelutuotanto ja jakelu tehostuvat on palvelutuote saatava erottumaan persoonallisesti sekä muistettavasti muista tarjotuista massapalvelutuotteista. Palvelusta tulee elämys, ja elämyksestä yhtä todellinen hyödyke kuin mikä tahansa palvelu, tavara tai alkutuote. Elämys on tuotteena vahvasti mieleenpainuva ja sen avainominaisuuksia on asiakkaan henkilökohtaisien tuntemusten ruokkiminen (2). Elämykset ja tarinat ovat muodostuneet uuden globaalin talouden mielenkiintoiseksi voimavaraksi. Kansainväliset brandit ja megatähdet ovat esimerkkejä hyvin rakennetuista tarinoista, jotka kiinnostavat yhtä lailla niihin liitetyllä tarinalla ja yksilön elämysmaailmaan liitettävillä kokemuksillaan. Ihmisten tunteita ja nautinnon halua sekä itsensä määrittämistä ruokkivat menestykset, seikkailut, sankarillisuus ja muut tarinat sekä myytit. Nämä tarinat, jotka puhuttelevat ihmistä emotionaalisesti, viihteellisesti, esteettisesti, opetuksellisesti, todellisuuspakoisesti ja/tai yhteisöllisesti, tukevat ihmisen itsensä sijoittamista omaan maailmaansa. Tämä osaltaan selittää paikallisten traditioiden ja oman lähikulttuurin arvostamisen globaalien brandien ja tarinoiden rinnalla, tai jopa niiden kustannuksella.  Monella alalla paikallisuus ja kansalliset traditiot sekä kulttuurit ovat alkaneet saada jalansijaa muilta ylikansallisilta tuotteilta (17).

Elämyspalveluiden käsite

 Palvelu on tekoja, prosesseja ja suorituksia.  Tämän määritelmän mukaan palvelu on hyvin laaja käsite, ja palveluja tarjotaan oikeastaan kaikessa liiketoiminnassa, aina tavaroiden tuotannosta elämysten järjestämiseen. Palvelut sisältävät kaikki ne taloudelliset toiminnot, joiden tuloksena ei ole fyysinen tuote. Palvelunheterogeenisuus sekä tuotannon ja kuluttamisen samanaikaisuus korostavat kaikkien palvelutapahtumaan osallistujien merkitystä palvelutapahtuman toteutumisessa (18). Elämyspalveluissa korostuvat elämyksen tunteisiin johtavat ominaisuudet sekä palvelun tapahtumaluonteisuus.

Elämyspalvelun ydinhyöty, elämyksen tunne, syntyy palvelun tarinallisen sisällön tulkinnalla, palvelun ja ympäristöstä aistittavien elementtien kokemisella sekä kokijoiden omien ja yhteisten kokemusten perusteella. Elämyspalvelun tapahtumaluonteisuus on haasteellista. Jotta elämystapahtuma onnistuisi, sen jokainen elementti on huolellisesti suunniteltava sopimaan tapahtumakokonaisuuteen. Elämyspalvelun määritelmässä korostuu ajan, tunteiden, yksilöllisten kokemusten ja persoonallisuuksien sekä yhteisten toimintojen ja rituaalien lisäksi mieleenpainuvuus. Elämyspalveluja voidaan luokitella lukuisilla toisistaan poikkeavilla tavoilla. Kysymys onkin, missä menee elämyspalvelun ja palveluelämyksen raja. Jokainen palvelutilanne voi tuoda myönteisiä kokemuksia (miksei jopa elämyksiä), mutta elämyspalvelu eroaa tästä siten, että se on tavoitteellisesti tilattua elämysten mahdollistamista. Voidaankin sanoa, että elämyspalvelusta on kyse silloin, kun palvelun tilaaja haluaa tarkoituksella mahdollistaa elämysten syntymisen tilatun palvelun avulla. Nämä määritelmät kattavat hyvin laajan kirjon erilaisia palveluja, jotka voivat olla keston, aktiivisuuden, ympäristön, hinnan, merkittävyyden, palvelu- vs. tuotepainotuksen, ihmis- vs. teknologiakeskeisyyden, ydinhyödyn tai vaikuttavien elementtien osalta täysin toisistaan poikkeavia. Määrittelyn laajuus on toisaalta perusteltua, koska elämys on ihmisen subjektiivinen kokemus. Tästä johtuen kannattaakin todeta yleisesti, että elämyspalvelu on hyvin laaja käsite. (19, 20 & 21). 

Elämyspalvelun tuottaminen ja toteutuminen

 Elämyspalvelut rakennetaan useimmiten joko jonkin tarinan ympärille tai kiinnostavan luonnollisen ympäristön mahdollistamaan tilanteeseen. Koska elämykset ovat tuntemuksia, on elämyspalvelun elementtien oltava kohderyhmänsä tunteisiin vetoavia. Luontoelementit, ihmisen rakentamat tai luomat ympäristötekijät mahdollistavat yksin ja yhdistelminä monia elämysten lähteitä. Lisäksi mielenkiintoinen yhdistettynä ympäristöön mahdollistaa rajattomat elämysten ja elämyspalvelujen muodot. Tyypillisiä elämyspalvelumuotoja ovat ihmisen toiminnallisuuden ja luonnon yhdistäminen, vaikkapa jonkin teeman ympärille. Elämyspalvelun tuottajan ei aina ole mahdollista hankkia kaikkia alueita, laitteita tai kokemusta itselleen. Näistä syistä alan toimijoiden yhteistoiminnan ja verkostoitumisen merkitys nousee tärkeäksi tekijäksi.

Elämyspalvelut ovat ennen kaikkea henkisen, mielikuvituksen ja innovatiivisen pääoman hyödyntämistä, rakentamalla olemassa olevista rakennuspalikoista yhteistoiminnan ja verkostojen avullatoimivia elämyskokonaisuuksia, joissa myydään ideoita ja tunnetta, jotka yhteistyöverkostojen avulla saatetaan fyysisessä olomuodossa oleviksi käsitteiksi asiakkaiden saataville (19, 20 & 21). Palvelulle tyypillisesti vuorovaikutustilanteet, joissa asiakas on aktiivisesti tekemisissä palvelutapahtuman tai yrityksen kanssa, muokkaavat asiakkaan palvelukokemusta tapahtuman aikana. Tällöin imagolla on merkittävä vaikutus asiakkaan elämyspalvelun kokemuskokonaisuuden kannalta. Tuottajan hyvä imago nostaa kokemuksen arvoa ja pystyy jopa korjaamaan palvelun hetkellisiä puutteita (13,14 & 18). Palveluympäristö tarjoaa puitteet, joissa tuottajan ja asiakkaiden elämyspalvelu tapahtuu. Ympäristö voi olla palvelussa merkittävä elämyksen tuoja, mikäli tarjottu tapahtuma on pitkäkestoinen ja yleisölle jää näin enemmän aikaa aistia ympäristöä. Elämyspalvelun ympäristötekijät voivat olla jopa kaikkein oleellisin osa kokonaiselämystä, joten niiden rakentamisen, ylläpidon ja esittämisen huolellinen suunnittelu hyvin tärkeää elämyspalvelun kokonaislaadun kannalta (22,23). Elämyspalvelujen tuotannossa on asiakkaan syvä tunteminen tärkeä tekijä, vielä kun elämyspalvelujen monimutkainen luonne vaatii usein palvelun räätälöintiä kullekin asiakkaalle. Kun elämyspalvelun ydinhyötynä on nimenomaan tunteiden ja emootioiden aikaansaaminen, on asiakkaan tuntemuksiin vaikuttaminen tehokkaampaa ja helpompaa, mikäli tunnetaan asiakkaan taustaa ja persoonaa mahdollisimman syvällisesti. Niinpä elämyspalvelun tuotannossa korostuvat (ja menestyvät) yleensä pitkäaikaiset asiakassuhteet, jolloin asiakkaan tuntemuksista ja mielihaluista saadaan kerättyä tietoa (21). 

Yritykset ja elämyspalvelut

 Elämyspalvelujen kysyntä ja toimialan kasvu pohjautuvat suurelta osin yritysten niitä kohtaan kasvaneesta kiinnostuksesta, yksityisten henkilöiden ollessa edelleen merkittävä kohderyhmä, erityisesti elämysmatkailun alueella. Yrityksissä korostuvat yhteisöllisten ja sosiaalisten kokemusten tarpeet sekä suunnitelmallisuus ja tuloksellisuus palvelun aikaansaamista hyödyistä. Elämystapahtumia järjestettiin aikaisemmin lähinnä omalle henkilökunnalle, mutta nyt on huomattu, että elämystapahtuma on myös markkinointivälineenä tehokas ja mieleen jäävä. Yritysten elämyspalvelujen käyttö voidaan jakaa kahteen ryhmään: sisäisille (henkilöstö, alihankkijat, asiakkaat) ja ulkoisille (päättäjät, media, asiakkaat) sidosryhmille suunnattuihin (3,24). Tavoitteena on usein palkitseminen, sitouttaminen tai motivointi, toisaalta henkilöstön kehittäminen, koulutus ja uusien asioiden tai toimintamenetelmien omaksuminen tai esittäminen. Ulkoisille sidosryhmille tarpeet ovat suurelta osin samat, mutta niissä korostuvat tiedottamisen ja myönteisen mielikuvan ja imagon muodostamisen tavoitteet. Seikkailumatkailun ja ekoturismin ollessa nopeimmin kasvavien matkailusegmenttien joukossa, myös yritysten kannustematkat ja matkakannusteet kasvattavat suosiotaan juuri elämysmatkojen muodossa. Kannustematkoja, kuten muitakin yritysten käyttämiä elämyksellisiä tapahtumia, käytetään liiketoimintaverkostojen ja kommunikaation parantamisessa eri sidosryhmiä kohtaan, yrityskulttuurin ja sisäisen kanssakäymisen kehittämisessä, motivaation luomisessa sekä lojaalisuuden ja sitoutuneisuuden kehittämisessä yritystä kohtaan, jotka loppujen lopuksi auttavat taloudellisten tulosten saavuttamisessa (25,26,27). Puhuttaessa yrityksistä elämyspalveluiden tarjoajana, esillee nousee verkottumistrendi.  Lukuisten erilaisten elämyksellisten osatekijöiden hienosyinen ja elegantti yhdistäminen toimivaksi elämykseksi vaatii eri palvelujen järjestäjien ja tuottajien yhteistoiminnan lisäkehittämistä. Monien matkailukeskusten ympärille on jo syntynyt Suomessakin paikallisten yrittäjien verkostoja, jotka tarjoavat yksilöllistä osaamistaan erityisesti matkan järjestäjille, mutta myös suoraan asiakkaille. Yhteistyö eri tapahtumantekijöiden välillä edellyttää toimiakseen huolellista suunnittelua, sekä kunkin yksittäisen palveluntarjoajan ammattiosaamisen arvostamista ja ymmärtämistä. Varmaa on kuitenkin se, että elämysala kehittyy ja monipuolistuu tulevaisuudessa. Elämystapahtumien synnyttämiä tunteita tullaan entisestään hyödyntämään niin asiakas- ja henkilöstösuhteiden parantamisessa sekä ihmisten sitouttamisessa, kuin myös konkreettisten asioiden ja viestien tiedottamisessa sekä markkinoinnissa. (21). Tärkeimpiä yhteisiä elämyspalveluntuotannon tekijöitä ovat palvelukokonaisuus ja asiakassuhteet. Tuotettaessa palvelua, jonka tarkoituksena on aikaansaada elämyksiä ja tunteita, jokainen palvelunäytelmän osa on tärkeä. Tapahtumaan osallistuvien ihmisten, niin järjestäjien kuin vieraidenkin rooli on tärkeä tapahtumakokonaisuuden ja sen elämyksen muodostumisen kannalta. Ympäristön ja puitteiden hallinta, pienintä yksityiskohtaa myöten, sekä niiden harkittu korostaminen tuo kokonaisuudelle vahvuutta. Tapahtumaan liitettävien teemojen sekä kokonaisuutta tukevien tarinoiden suunnitelmallinen kehittäminen lisää elämyksen vaikuttavuutta.

Kirjallisuutta aiheesta

 (1) Nevalainen, Eila (1988),Lännen talo tekee elämysten kauppaa. Talouselämä, 4, 46-47. 

(2) Pine, Joseph B. & Gilmore, James H. (1999), The Experience Economy: goods & services are no longer enough. Harvard Business School Press, Boston, Massachusetts.

                                                                                                                                                                         10 (3) Räsänen, Anna (2000), Elämysten loppumaton tarjonta. Liiketalous, 1, 14-19. 

(4) Holbrook, Morris B. & Hirschman, Elizabeth C. (1982), The Experimental Aspects of Consumption: Consumer Fantasies, Feelings and Fun. Journal of Consumer Research, 9:September, 132-140.

 

(5) Uusitalo, Liisa (1995), Consumption in postmodernity - social structuration and the construction of self. Helsingin Kauppakorkeakoulu, työpaperi W-142.

 

(6) Maslow, A. H. (1954), Motivation and Personality. Harper & Row, New York.

 

(7) Shaw, Gareth & Williams, Allan M. (1994), Critical Issues in Tourism: A Geographical Perspective. Blackwell Publishers Ltd. Oxford, UK.

 

(8) Hirchman, Elisabeth C. & Holbrook, Morris B. (1982), Hedonic Consumption: Emerging Concepts, Methods and Propositions. Journal of Marketing, 46:Summer, 92-101.

 

(9) Campbell, Colin (1987), The Romanthic Ethic and the Spirit of Modern Consumerism. Basil Blackwell Ltd. Oxford, UK.

 

(10) Ahtola, Olli T. (1985), Hedonic and Utilitarian Aspects of Consumption Behaviors: An Attitudinal Perspective. Teoksessa Hirschman, Elisabeth C. & Holbrook, Morris B. (toim.), Advances in Consumer Research. Volume XII, 7-10. Provo, UT: Association for Consumer Research.

 

(11) Mannell, Roger C. & Iso-Ahola, Seppo E. (1987), Psychological Nature of Leisure and Tourism Experience. Annals of Tourism Research, 14, 314-331.

 

(12) Beeho, Alison J. & Prentice, Richard C. (1997), Conceptualizing the experiences of heritage tourists: A case study of New Lanark World Heritage Village. Tourism Management, 18:2, 75-87.

 

(13) Arnould, Eric J. & Price, Linda L. (1993), River Magic: Extraordinary Experience and the Extended Service Encounter. Journal of Consumer Research, 20:June, 24-45.                                                                                                                                                                       

 

(14) Abrahams, Roger D. (1986), Ordinary and Extraordinary Experience. Teoksessa Turner, Victor W. & Bruner, Edward M. (toim.), The Anthropology of Experience. 45-73. University of Illinois Press. Urbana.

  (15) Selänniemi, Tom (1996), Matka ikuiseen kesään: kulttuuriantropologinen näkökulma suomalaisten etelänmatkailuun. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. (16) Http://www.aarresaari.fi Cavén, Sini (2000), Mitä se sellainen seikkailu on? / Vuontela, Ullamaija (2000), Seikkaillen huippuelämyksiin. Aarresaari/Seikkailun filosofia.  

(17) Jensen, Rolf (1999), The Dream Society: How the Coming Shift from Information to Imagination Will Transform Your Business. McGraw-Hill Companies.

 

(18) Zeithaml, Valarie A. & Bitner, Mary Jo (1996), Services Marketing. McGraw-Hill Companies Inc.

 

(19) Watt, David E. (1998), Event Management in Leisure and Tourism. Addison Wesley Longman Limited, England.

 

(20) Hill, Elisabeth & O’Sullivan, Catherine & O’Sullivan, Elisabeth (1995), Creative Arts Marketing. Butterworth-Heinemann Ltd, Linacre House, Jordan Hill, Oxford.

 (21) Häkkinen, Janne-Eerik (2000), Elämys uuden palvelutalouden ydintuotteena. HKKK 

(22) Wakefield, Kirk L. & Blodgett, Jeffrey G. (1999), Customer Response to Intangible and Tangible Service Factors. Psychology & Marketing, 16:1, 51-68.

 

(23) Grove, Stephen J. & Fisk, Raymond P. & Bitner, Mary Jo (1992), Dramatizing the Service Experience: a Managerial Approach. Teoksessa Swartz, Teresa A. & Bowen, David E. & Brown, Stephen W. (toim.), Advances in Services Marketing and Management. Volume 1, 91-121. Jai Press Inc, Greenwich, Connecticut.

 (24) Niemi, Matti (1999), Oy Elämystehdas Ab. Markkinointi & Mainonta, 38, 14-17.                                                                                                                                                                          12 (25) Kokko, Liisa (1999), Elämme elämyksistä: Kannustematkat ja matkakannusteet motivointikeinoina yleistyvät. Yritystalous, 2, 5-9. (26) Korhonen, Riitta (1995), Elämys jää mieleen. Talouselämä, 20, 38-39. 

(27) Nieminen, Marjatta (1996), Palveluyrityksen henkilöstöresurssit ja niiden kehittäminen. Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu, Helsinki.